Steinerkasvatuksen liitto

Periaatteet

Steinerkoulujen ja -päiväkotien elämä ja kasvatuskäytännöt muotoutuvat seuraavien periaatteiden hengessä:

Kasvatus

Kasvatuksen tehtävä on kehittää sosiaalista tietoisuutta, itsetuntemusta sekä eettistä älykkyyttä kohti aktiivista maailmankansalaisuutta.

Kasvatus on sosiaalinen ja kulttuurinen tehtävä, jota suoritetaan julkisesti ja jolla on jokaiselle yksilölle erityinen merkityksensä.

Kasvatusta innoittaa kasvavan lapsen havainnointi ja ymmärtäminen. Tältä pohjalta opettaja pyrkii vastaamaan jokaisen lapsen potentiaaliin sekä esille pyrkiviin kykyihin ja kehittyviin ominaisuuksiin.

Pedagoginen lähestymistapa, opetussuunnitelman sisällöt ja materiaalit sekä opetusmetodit vastaavat oppilaiden ikäkautta ja kehitystarpeita.*

Kasvatus tarjoaa ravintoa sekä keholliselle, sielulliselle että henkiselle alueelle vaalien oppimisen ja kehityksen käytännöllisiä, esteettisiä ja tiedollisia malleja.

Kasvatus pyrkii mahdollistamaan yksilön ainutlaatuisten kykyjen esiintulon. Tässä mielessä kasvatus on terveyden ja hyvinvoinnin** mahdollistaja.

Pedagoginen lähestymistapa on kokonaisvaltainen; samalla taiteellinen ja mielikuvituksekas; tieteidenvälinen ja laajennettu***.

Keskeisiä periaatteita ovat monipuolisten ja olennaisten taitojen hankkiminen sekä monenlaisten kykyjen ja merkityksellisten, myönteisten oppimistaitojen kehittäminen.

Kasvatuksellinen eetos on inklusiivinen ja ei-valikoiva suhteessa sukupuoleen, kansallisuuteen, uskonnollisiin tai muihin uskomuksiin, etniseen tai sosiaaliseen taustaan.

Koulut ja päiväkodit työskentelevät oppilaiden yksilöllisten kykyjen hyväksi, sekä resurssien ja kontekstin salliessa täyttävät lasten ja nuorten muitakin oppimistarpeita.

Pieni lapsi

Varhaiskasvatus keskittyy ensisijaisesti pienen lapsen aistien kasvatukseen kokemuksen ja kokeilevan oppimisen kautta.

Rytmi ilmiönä ja laatuna on varhaislapsuuden perustavanlaatuinen voima.

Pieni lapsi on luonnostaan jäljittelevä, ja varhaiskasvattaja suorittaa merkityksellisiä käytännön töitä ja toimia, jotka ovat jäljittelyn arvoisia.

Lapsilähtöinen, mielikuvituksekas leikki vaihtelee ohjattujen luontokokemusten ja käytännön inhimillisten toimien kanssa. Niistä lapsen ensimmäisten elinvuosien oppiminen ja kehitys ammentavat elämänvoimansa. Yksilöllisen luovuuden siemen kylvetään tänä aikana.

Koululainen

Varsinainen opetus ja oppiminen alkavat kouluvalmiuden arviointiin pohjautuen. Kouluvalmiuden arvioinnissa käytetään lapsen kehityksellisen vaiheen ja sosiaalisen iän indikaattoreita.

Rytmi ja jatkuvuus, mielikuvitus, uteliaisuus ja aktiivinen osallisuus ovat oppimisprosessin ytimessä.

Alaluokilla luokanopettaja kantaa päävastuun luokasta, mikä mahdollistaa jatkuvuuden opettajan ja oppilaiden välisessä oppimissuhteessa.

Opettaja pyrkii muovaamaan luokkahuonetta ja oppimisympäristöä suunnittelun, valmistelun ja tuntien rakenteen kautta sekä kehittämällä autenttisia suhteita luokkayhteisön sisällä.

Opettajat tukevat oppilaiden oppimista ja edistymistä jatkuvalla tietoisella havainnoinnilla ja arvioinnilla, joka pohjautuu tarjottuihin oppimismahdollisuuksiin ja käsiteltyihin aineistoihin.

Nuori

Murrosiässä korostuu järkeilyn, kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisukyvyn kehittymisen lisäksi sisäisen ja yksilöllisen tunne-elämän kehitys.

Kasvatuksen tavoitteena on tarjota nuorille kokemuksellisia valmiuksia ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen elämään. Lisäksi tavoitteena on elinikäisen oppimisen idean omaksuminen, kiinnostuksen synnyttäminen itsensä kehittämiseen ja tutkiva asenne maailmaa kohtaan.

Opetuksessa keskeistä on kehittää nuoren rationaalista ja loogista ajattelua sekä vaalia hänen sosiaalisia ja emotionaalisia kykyjään.

Tarjotaan käytännön mahdollisuuksia toimia aktiivisesti yhteiskunnassa. Rohkaistaan myös kysyvään asenteeseen ja elämän peruskysymysten pohdintaan.

Taiteelliset lähestymistavat opetuksessa ja oppimisessa sekä rohkaiseminen kiinnostuneeseen ja tiedonhaluiseen asennoitumiseen tunnistetaan nuoren elämää ja kasvatusta vahvistaviksi ja edistäviksi tekijöiksi.

Oppiaines ja kasvatuksellinen lähestymistapa pyrkivät tasapainottamaan keskenään sisällön laajuuden ja yksityiskohtaisen, analyyttisen fokusoinnin läpi oppiaineiden ja opetussuunnitelman teemojen.

Nuorten siirtyessä perusopetuksesta lukio-opintoihin (tai ammatilliseen koulutukseen), erot oppimistyylissä, opinto-ohjelmassa ja opiskelutavoissa ovat keskeisiä oppimisprosessissa ja kasvatuskokemuksessa. Niihin rohkaistaan ja niitä rikastetaan kattavalla ja ohjatulla ydinaineksen opiskelulla, itsenäisillä projektitöillä ja portfoliotyöskentelyllä sekä käytännöllisellä työnteolla. Tässä oppimisen ja kehityksen prosessissa nuori alkaa omaksua ja kehittää kykyä reflektoivaan arviointiin, itsetuntemukseen, henkilökohtaiseen vastuuseen ja itseohjautuvaan eettiseen käyttäytymiseen.

Sovelluksia: oppiaineet ja oppisisällöt

Opetuksen ja oppimisen ohjelmalla viitataan kansainväliseen opetussuunnitelman ja oppimiskompetenssien viitekehykseen.

Jokaisella koululla on oma, julkilausuttu kasvatuksen eetos, koulun kehittämisohjelma ja kasvatussuunnitelma, mukaan lukien julkilausuma kasvatustavoitteista.

Opetusohjelmaan sisällytetään mahdollisuuksien mukaan steinerkoulujen piirissä kehitettyjä erityisiä oppiaineita kuten eurytmiaa, muotopiirustusta ja Bothmer-voimistelua, joilla edistetään ja vahvistetaan avaruudellista ja geometrista tietoisuutta, luottamusta ja ilmaisukykyä.

Vieraan kielen oppiminen kuuluu opetukseen ensimmäisestä kouluvuodesta alkaen.

Erilaisten yhteiskunnallisten teknologioiden kehittäminen ja käyttö sisällytetään muiden oppiaineiden laajaan kirjoon, mukaan lukien luonnontieteet ja yhteiskuntatieteet.

Informaatioteknologioiden**** laaja käyttö yhteiskunnassa tiedostetaan sekä informaatioteknologioiden osallisuus nuorten elämään sijoitetaan historiallisen, kulttuurisen, sosiaalisen ja teknologisen muutoksen kontekstiin. Informaatioteknologioiden tuntemuksena katsotaan olevan tärkeä elämäntaito, joka tuodaan formaaliin opetukseen ja jota kehitetään murrosiästä lähtien.

Luontoa ja luonnontieteitä lähestytään moninaisista havainnoivista ja teoreettisista näkökulmista.

Opettaminen

Opetustyö on sekä ammatillista erityisosaamista että taidetta.

Opettajat ja kasvattajat käyvät läpi pedagogiset opinnot, jotka käsittelevät steinerkasvatuksen perusteita ja käytäntöjä.

Opettajakollegion jäsenet pyrkivät henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä yksilöllisen että kollegiaalisen tutkimuksen ja opiskelun kautta.

Opettajia ja kasvattajia aktiivisesti rohkaistaan kehittämään kykyä itsereflektioon sekä aktiivisesti ylläpitämään ja kehittämään opetuksessa tarvittavia luovia voimia ja kykyjä.

Tarinankerronta ja itse valmisteltujen materiaalien luova käyttö ja vapaa toisintaminen on tämän kasvatuksellisen lähestymistavan väkevä resurssi ja erityinen haaste.

Koulun ulkopuolinen elämä ja yhteisö

Kasvatuksellinen lähestymistapa soi yhteen paikalliskulttuurin ja olosuhteiden kanssa, ja koulut ovat aktiivisesti mukana paikallisyhteisöjen toiminnassa.

Opetuksen ja oppimisen ohjelmat pyrkivät valmistamaan nuoret ihmiset niitä asiaankuuluvia arviointeja ja tutkintoja varten, joita vaaditaan kansallisiin koulutusjärjestelmiin pääsemiseksi steinerkoulun eri päättämisen vaiheissa.

Avoin tutkiva asenne yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä kohtaan on luonteenomaista koko koululle.

Koulut ovat oppimisyhteisöjä, toiminnallisia yhteisöjä sekä sosiokulttuurisia organismeja, joissa opettajat ja vanhemmat aktiivisesti osallistuvat kouluyhteisön toimintaan omien vastuutehtäviensä mukaisesti.

Opettajat ja henkilökunta kokoontuvat yhteen toimien konsultoivana elimenä, joka ottaa päivittäisen ammatillisen vastuun koulun kasvatuselämästä ja oppimisen laadusta.

Koulut ja päiväkodit pyrkivät yhteisöllisen johtamisen malliin, jossa vastuu ja vastuullisuus määritellään ja jaetaan koko organisaatiossa läpinäkyvästi.

 

>> sivun alkuun

Nämä periaatteet on hyväksytty ECSWE:n (European Counsil for Steiner Wadorf Education) kokouksessa 10.3.2009. >> Tulostettavassa muodossa (pdf)

Sisältö:

 

 

* Kasvatuksellisen lähestymistavan perustana on ymmärrys yksilön elämän mittaisesta ja vaiheittaisesta fyysisestä, emotionaalisesta ja kognitiivisesta kehityksestä ja muuntumisesta erityisesti lapsuudessa. Kasvatuksen tavoite on kohdata oppija näissä kasvun ja muutoksen jaksottaisissa vaiheissa.

 

**  Salutogenesis; salus, salutis (lat.) = terveys sekä genesis (kr.) = alkuperä, alku, derivaatio. Salutogenesiksellä tarkoitetaan "terveyden alkuperää", kun taas perinteiset käsitteet ovat patogeneesi ja patologia (pathein = kärsiä). Tämä lääketieteen uusi paradigma juontuu 1960-luvulle USAhan, mutta alkoi saada jalansijaa Euroopassa vasta 1990-luvulla, kun terveydenhoitopalveluiden kulujen huikea nousu lisäsi 'terveys'-käsitteen kansainvälistä huomiota (Michaela Glöckler).

 

***  Laajennettua oppimista [alkutekstissä extended learning] tapahtuu, kun opetus ja oppiminen tulee uudelleen esiin tai jatkuu muillakin kuin aiheelle varatuilla oppitunneilla tai jaksoissa. Esimerkiksi kotiseutuoppia voidaan laajentaa saman päivän musiikin, maalauksen ja äidinkielen [alkutekstissä: English] oppitunneille tai kouluviikon muuhun sisältöön. Elkind (1999) mainitsee käsitteen 'laajennettu oppiminen' keskustelussa steinerkasvatuksen moderninjälkeisestä laadusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IKONIT_ilves_oikea.png

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****(alkutekstissä ICT literacy, jolle ei ole yhtä, vakiintunutta suomenkielistä termiä.)

 

 

 

 

 

 

 

 

IKONIT_orava_vasen.png

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Julkilausuma periaatteista ja pyrkimyksistä, on yhteisesti hyväksytty Euroopan alueella sijaitsevan 650 steinerkoulun kattojärjestön eli ECSWE:n kokouksessa Timisoarassa, Romaniassa, toukokuussa 2009.

 

 

ECSWE:n jäsenet:
Itävalta, Belgia, Tsekin tasavalta, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Unkari, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Norja, Romania, Venäjä, Slovakia, Slovenia, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Ukraina, Yhdistyneet Kuningaskunnat (UK).