Steinerkasvatuksen liitto

Onko se koulu tosiaan tätä??

Väitteitä steinerkoulusta. Ja vastauksia.
>> Lisää väitteitä 

Steinerkoulut ovat uskonnollisia.

Steinerkoulut ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. Uskonnon opetus järjestetään uskonnonvapauslain ja Opetushallituksen laatimien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Suurin osa oppilaista opiskelee evankelisluterilaista uskontoa tai elämänkatsomustietoa, kuten muissakin kouluissa. Usein kouluissa järjestetään myös esimerkiksi ortodoksinen sekä Kristiyhteisön uskonnon opetus.

Toisaalta steinerkoulun perinteessä monet juhlat lauluineen ja tarinoineen voivat olla hartaita tunnelmaltaan. Alimpien luokkien tunnelmaa voisikin ehkä luonnehtia perusvireeltään yleiskristilliseksi, vaikkakaan esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvissä juhlissa uskontoa ei harjoiteta.

Steinerkoulut ovat poliittisia ja yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Ne ovat porvareiden lasten kouluja (vaihtoehtoisesti kommunistien kouluja jne.).


Steinerkoulut ovat poliittisesti sitoutumattomia. Steiner (1975) kehitteli sen sijaan yhteiskunnallista kolmijäsennysteoriaa, jossa korostuvat Ranskan vallankumouksessa vapaus, veljeys ja tasa-arvo -iskulauseeksi tiivistyneet ihanteet. Steinerin mukaan kunkin näistä vuoden 1789 ihanteista tulisi painottua tietyillä elämänalueilla. Paljon yksinkertaistaen kuvattuna yhteiskunnan keskeiset toiminnat jaettaisiin niin, että henkisessä ja kulttuurielämässä, kuten kasvatuksessa, tieteessä ja taiteessa, korostuisi yksilön vapaus, talouselämässä painottuisi veljeys (yhteisvastuu, solidaarisuus) sekä oikeus- ja valtioelämässä, kuten politiikassa ja lainsäädännössä, kyse olisi tasa-arvoisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kun näitä periaatteita sovelletaan liikaa niillä alueilla, joihin ne eivät kuulu, on seurauksena sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Liika vapaus talouden alueella johtaa ongelmiin, kuten riistokapitalismiin, taloudellisen eriarvoisuuden kasvuun ja ympäristötuhoihin. Henkisen toiminnan alueella, kuten tieteessä, taiteessa ja kasvatuksessa, taas luova innovatiivinen kehitys edellyttää vapautta. Käsittelen tätä kolmijäsennystä myös luvussa Kuka steinerkoulussa päättää asioista.

Steinerkoulut ovat eliittikouluja, joissa on vain "rikkaiden ja hippien lapsia".

Muodollisesti steinerkoulut toimivat Suomessa yksityiskouluina. Suomessa termi ”yksityiskoulu” on huono, koska maailmalla yksityiskoulut ovat usein niin sanottuja eliittikouluja. Steinerkoulu ei kuitenkaan ole eliittikoulu, vaan koulu niille lapsille, joiden vanhemmat haluavat lapselleen steinerpedagogista kasvatusta. Oppilaat otetaan kouluun ilmoittautumisikäjärjestyksessä, eikä kenenkään koulunkäynti ole varallisuudesta kiinni. Yksityiskouluja steinerkoulut ovat muun muassa siksi, että ne voisivat toimia mahdollisimman paljon omista lähtökohdistaan. Steinerkoulua ei kehitetä ensisijaisesti valtiovallan tai talouselämän vaatimuksista. Ihmisen ei tulisi olla yhteiskunnan kaltainen, vaan yhteiskunnan ihmisen kaltainen. Toki tiettyä valikoitumista tapahtuu jo siinä, että tavallisuudesta poikkeavan kouluvalinnan tekeminen edellyttää ainakin jonkin verran tietoista kasvatusasennetta.

Steinerkoulu on jälkeenjääneiden ja kehitysvammaisten lasten koulu.

Suomessa steinerkoulut tarjoavat yleisopetusta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Steinerkouluilla ei keskimäärin ole sen parempia resursseja kuin tavallisillakaan kouluilla vastata erilaisista kehityshäiriöistä tai oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden tarpeisiin. Kuitenkin Helsingissä toimii Marjatta-koulu, Lahdessa Sylvia-kodin koulu ja Orivedellä Joonas-koulu. Nämä kolme oppilaitosta soveltavat steinerpedagogiikkaa erityistä huolenpitoa vaativien lasten opetuksessa.

Steinerkouluissa kaikki on luovempaa kuin muissa kouluissa.

Luovuus on kykyä ja halua tuottaa jotakin omaa ja uutta. Se on myös uusien näkökulmien löytämistä tuttuihin asioihin. Keskeinen luovuuden elementti on mielikuvitus. Erityisesti alimmilla luokilla pyritään vahvistamaan niin sanottua mielikuvittelun kykyä. Oppiminen tapahtuu tällöin paljolti tarinoiden ja kertomusten avulla, itse tekemällä sekä leikin, taiteen ja erilaisten kädentöiden avulla. Steinerpedagogisen kehitysnäkemyksen mukaan luovaksi aikuiseksi tullaan siten, että ensin saadaan olla luovia lapsia. Myös luovuus ja vapaus ovat sidoksissa toisiinsa. Luovuus syntyy vapauden ilmapiirissä. Steinerkoulussa yritetään tietoisesti luoda hyväksyvä ja avoin ilmapiiri, jossa on turvallista erehtyä. Luovalle leikinomaisuudelle annetaan tilaa. Sen sijaan vältetään luovuutta vaikeuttavia tekijöitä, kuten vertailua korostavaa numeroarvostelua sekä muutoinkin suorittamisen ja kilpailun kulttuuria.

 

Kooste steinerkouluun liittyvistä ennakkokäsityksistä - ja siitä mitä steinerkoulu oikesti on nyky-Suomessa.

Steinerkouluista liikkuu vielä nykypäivänäkin epämääräisiä mielikuvia ja jopa väärinkäsityksiä. Vaikka kirjallisuutta ja tutkimusta on saatavilla, elää ennakkoluuloja yllättävän paljon. Ehkä erilaisuus yleensäkin ruokkii mielikuvitusta ja synnyttää ennakkoluuloja.

Osa väärinkäsityksistä on syntynyt myös siitä, kun 2000-luvun steinerkoulun käytäntöjä on rinnastettu Steinerin 1900-luvun alussa pitämien esitelmien hyvin laajoihin aihepiireihin. Osasyy voi olla myös Steinerin käyttämä hankala terminologia. Kaikki Steinerin esitelmät eivät luonnollisestikaan liity steinerkouluihin eivätkä edes ylipäänsä kasvatukseen.  

Tähän on koottu joukko negatiivisia ja positiivisia väitteitä, uskomuksia ja mielipiteitä sekä selvitys näiden asioiden nykytodellisuudesta.  

Tekstit on koottu Jarno Paalasmaan kirjasta "Omassa rytmissä" (PS-kustannus, 2009).  Kirjaa on saatavilla myös Steinerkasvatuksen liiton toimistosta ja useista steinerkouluista. Tekstin viittaukset osoittavat kirjaan.

KANSI- Omassa rytmissa.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

>> Lisää väitteitä